MUUT HYÖNTEISET

Kirppu lajeja ovat mm. linnunkirppu, oravankirppu, ihmiskirppu, kissankirppu, hiekkakirppu, kanankirppu, koirankirppu ja rotankirppu. Kirput ovat noin 2 - 8 mm pitkiä, väriltään ruskeita. Silmät ja tuntosarvet ovat selvästi näkyviä. Niiden päästä alaspäin suuntautuvat suuosat ovat hyvin sopeutuneet lävistämään ihon ja imemään verta.
Esiintyminen: Kaikki kirppulajit esiintyvät ja lisääntyvät pääsääntöisesti isäntäeläimiensä avulla. Kirput pystyvät elämään vain lyhyen ajan sisätiloissa.
Haitat: kirput levittävät tauteja, jotka huonoissa hygienisissa oloissa voivat olla suuri terveysriski. Esimerkiksi rotankirppu levitti aikoinaan ruttoa, joka tappoi monia ihmisiä.

Lisää kirppujen torjunnasta

Riisihärö on noin 2-3 mm pitkä, litteä, hoikka, harmaanruskea kuoriainen, jonka erityistuntomerkki on sahalaitainen etuselän sivu, joka muodostaa kuusi lisäkettä. Riisihärön toukka on täysikasvuisena noin 3-4 mm pitkä, vaalea, kussakin jaokkeessa 2 tummempaa täplää, takaruumiin päässä ei lisäkkeitä.
Esiintyminen: tavallisimpia kotitalouksissa tavattavia elintarviketuholaisia. Alun perin tropiikista peräisin oleva laji, joka on kylmänarka. -5°C:ssa kaikki kehitysasteet kuolevat alle viikossa. Laji vaatii lisääntymiseen 18-20°C lämpötilan. Riisihärö kulkeutuu Suomeen mm. riisin mukana, mutta lajia tavataan myllyissä, leipomoissa, varastoissa kaupoissa ja asunnoissa. Lisääntymiskyky on hyvä, yksi naaras voi tuottaa yli 400 munaa, jotka se laskee suoraan ravintoalustaansa.
Haitat: kuivuutta sietävänä se lisääntyy keskuslämmitysoloissa ja piiloutuu rakenteiden liitoksiin ja seinänrakoihin. Ravinnoksi käy vilja, jauhot, suklaa, pähkinät, kuivahedelmät ja mausteet. Saastuttaa elintarvikkeita käyttökelvottomiksi. Leviää nopeasti huoneistosta toiseen.

Lisää riisihäröjen torjunnasta

Lisää rohmukuoriaisten torjunnasta

Hinkalokuoriainen

lämpötila kehitykselle on 20 ° C.
Esiintyminen: vaatii korkean lämpötilan (yli 23 ° C) ja kohtalaisen ilmankosteuden. Elävät pesäkkeissä, jolloin elintoiminnot tuottavat lämpöä ja voivat siten pakkasarkuudesta huolimatta talvehtia viljavarastoissakin. Naaras voi elää 3-vuotiaaksi, lisääntyy runsaasti voiden munia 400-500 munaa. Löytyy usein kotien ruokakaapeista.
Haitat: Viljatuotteiden lisäksi voi tuhota kuivia hedelmiä, mausteita, suklaata, kuivaelintarvikkeita, jauhoja, ryynejä, hiutaleita yms. Leviää nopeasti huoneistosta toiseen.

Lisää hinkalokuoriaisten torjunnasta

Jauhokoisa

Jauhokoisa on noin 20 mm pitkä, tummanharmaat siivet, joissa mustia kuvioita, kärkiväli n. 20 mm. Jauhokoisan toukka on täysikasvuisena noin 20 mm pitkä, vaalea, pehmeä, selkäkarvojen tyvessä tumma piste. Toukka ei syö jyviä.
Esiintyminen: esiintyy myllyissä ja leipomoissa. Ulosteiden lisäksi toukka erittää jauhoihin seittimäistä rihmaa, joka aiheuttaa jauhojen paakkuuntumista. Toukka koteloituu jauhoon. Jauhokoisa esiintyy etenkin vehnäjauhoissa. Aikuisten perhosten munat voivat kulkeutua jauhopakkauksissa varastoihin ja kotitalouksiin, missä toukat voivat rauhassa kehittyä.
Haitat: paakkuuntumat voivat myllyissä tukkia kuljettimia.

Lisää jauhokoisien torjunnasta

Intianjauhokoisa on noin 20 mm pitkä, siivet vaaleat tyviosastaan ja ruskeat kärjistään, kärkiväli noin 20 mm.
Intianjauhokoisan toukka on täysikasvuisena noin 15 mm pitkä, vaalean keltainen, pehmeä. Selkäkarvojen tyvessä ei tummaa pistettä.
Esiintyminen: kulkeutuu Suomeen mm. pähkinöiden ja kuivahedelmien mukana. Intianjauhokoisan toukka erittää vaaleaa seittiä, jossa on myös ulostekertymiä. Toukka vaeltaa koteloitumaan kauaksikin syöntipaikastaan. Perhosia voi siten löytyä asunnosta kauan sen jälkeen, kun esim. komerossa olleet saastuneet tuotteet on hävitetty.
Haitat: tuhoaa mm. rusinoita, suklaata ja pähkinöitä.

Lisää intianjauhokoisien torjunnasta

Hämähäkki

Tegenaria domestica
Asuntotuholainen

Hämähäkki naaras on noin 10 - 11 mm ja koiras noin 7 - 9 mm pitkä, tumma ja karvainen. Nuoret hämähäkit ovat aikuisen näköisiä, pieniä.
Esiintyminen: Hämähäkki tekee nurkkauksiin vaakatasoon verkkonsa, johon se pyydystää kärpäsiä ja muita hyönteisiä. Verkoissa olevat jätteet ilmaisevat, mitä tuholaisia huoneessa mahdollisesti esiintyy. Ulkomaisia hämähäkkilajeja kulkeutuu maahamme erilaisten lähetysten ja pakkausmateriaalien mukana.
Haitat: useat ihmiset tuntevat luontaista inhoa hämähäkkejä kohtaan. Jotkut kärsivät suoranaisesta hämähäkkifobiasta (Araknofobia).

Lisää hämähäkkien torjunnasta

Sokeritoukka on noin 1 cm pitkä, vikkelä, siivetön hyönteinen. Hopeanhohtoisten suomujen peittämä, taaksepäin suippeneva ruumis, takapäässä 3 pitkää sukasta, pitkät helposti katkeavat tuntosarvet. Rakenteeltaan heikko. Nuori sokeritoukka on aikuisen kaltainen, mutta pienempi. Sokeritoukalla on vaillinainen muodonvaihdos, eli se ei koteloidu.
Esiintyminen: sokeritoukkaa tavataan lähes kaikissa rakennuksissa. Se liikkuu pimeällä ja elää kosteissa tiloissa, keittiöissä ja kylpyhuoneissa, pesiytyen levyjen ja kaakeleiden alle sekä huoneistosta toiseen kulkeviin putkistoihin. Sokeritoukka voi elää jopa 5-vuotiaaksi. Sokeritoukka syö tärkkelys- ja valkuaisainepitoista orgaanista jätettä, sekä homesienten rihmastoa ja leviä.
Haitat: sokeritoukka aiheuttaa inhotusta vilistelemällä pesuhuoneiden lattiakaivoissa ja tiskipöydillä. Sokeritoukat leviävät nopeasti rivi- ja kerrostaloissa ympäröiviin huoneistoihin.

Lisää sokeritoukkien torjunnasta

Vyöihrakuoriainen on noin 6 - 10 mm pitkä, musta, peitinsiipien etuosan yli kulkee vaaleahko raita. Nuori vyöihrakuoriaisen toukka on karvainen ja väriltään ruskea.
Esiintyminen: luonnonvarainen, nopealiikkeinen. Toukka siirtyy koteloitumaan kiinteään ainekseen. Vyöihrakuoriainen syö etupäässä eläinperäistä ravintoa.

Haitat: Toukat ja nuoret vyöihrakuoriaiset voivat vioittaa tekstiilejä. Vyöihrakuoriaiset voivat esiintyä runsaslukuisena sisätiloissa.

Lisää vyöihrakuoriaisten torjunnasta

Hietatuhatjalkainen

Lisää hieta tuhatjalkaisten torjunnasta

Lisää jauhopukkien torjunnasta

Pilkkuturkiskuoriainen

Pilkkuturkiskuoriainen on noin 5 mm pitkä, musta, selässä kolme valkoista täplää.
Pilkkuturkiskuoriaisen toukka on noin 10 mm pitkä, tuuheakarvainen, taaksepäin suippeneva, kellertävä, silkinhohtoinen (vyöturkiskuoriaisen toukka on tummempi ja ilman hohtoa), jaokkeiden välit erottuvat vaaleampina raitoina. Takapäässä on pitkä karvatupsu. Kosketettaessa toukka tekeytyy kuolleeksi.
Esiintyminen: luonnonvarainen, syö kukkien siitepölyä. Naaras laskee munansa linnun pesiin tai kuivuneisiin raatoihin. Mikäli lintujen pesät sijaitsevat rakennuksissa, toukat voivat syksyllä vaeltaa sisätiloihin. Koska siitepölyn saaminen on aikuiselle tärkeätä, tämä laji lisääntyy harvoin sisätiloissa. Keväällä kuoriainen muuttaa takaisin luontoon.
Haitat: Pilkkuturkiskuoriaisen toukka nakertaa villavaatteita, mattoja, turkiksia jne. Leviää nopeasti huoneistosta toiseen.

Lisää pilkkuturkiskuoriaisten torjunnasta

Vyöturkiskuoriainen on noin 5 mm pitkä, tummanruskea, leppäpirkon muotoinen, selkäpuolella leveä keltainen aaltojuova.
Vyötiaiskuoriaisen toukka on noin 10 mm pitkä, tuuheakarvainen, taaksepäin suippeneva, kellertävä, silkinhohtoinen, jaokkeiden välit erottuvat vaaleampina raitoina. Kuten tavallisen turkiskuoriaisen toukka, mutta tummempi.
Esiintyminen: Vyöturkiskuoriaiset lisääntyvät lämpimissä tiloissa ja vuodessa kehittyy keskimäärin kaksi sukupolvea. Toukka piileskelee jalkalistojen alla, komeroissa ym. pimeissä paikoissa syöden pääasiassa tekstiilipölyä, kuolleita hyönteisiä ja muita epäpuhtauksia. Aikuinen kuoriainen parveilee sisätiloissa.
Haitat: kerrostaloissa turkiskuoriainen leviää hyvin tehokkaasti mm. putkikanavia ja hormeja pitkin huoneistosta toiseen. Voivat aiheuttaa merkittävää taloudellista haittaa tuhotessaan esim. tekstiilejä, villaa ja turkiksia.

Lisää vyöturkiskuoriaisten torjunnasta

Ruskoturkiskuoriainen

Ruskoturkiskuoriainen on noin 3 - 4 mm pitkä, väriltään tummanruskea. Ruskoturkiskuoriaisen toukka on edellisten lajien toukkien kaltainen, mutta pienempi, täysikasvuisena n. 8 mm pitkä.
Esiintyminen: Ruskoturkiskuoriainen on luonnonvarainen, syö kukkien siitepölyä. Naaras laskee munansa linnun pesään tai kuivuneeseen raatoon. Mikäli lintujen pesät sijaitsevat rakennuksissa, toukat voivat syksyllä vaeltaa sisätiloihin. Koska siitepölyn saaminen on aikuiselle tärkeätä, tämä laji lisääntyy harvoin sisätiloissa. Keväällä kuoriainen muuttaa takaisin luontoon.

Haitat: kerrostaloissa ruskoturkiskuoriaiset leviävät hyvin tehokkaasti mm. putkikanavia ja hormeja pitkin huoneistosta toiseen. Voivat aiheuttaa merkittävää taloudellista haittaa tuhotessaan esim. tekstiilejä, villaa ja turkiksia.

Lisää ruskoturkiskuoriaisten torjunnasta

Vaatekoi

Vaatekoin siipien kärkiväli noin 15 mm, etusiivet oljenkeltaiset, takasiivet kellanharmaat, harmaiden ripsien reunustamat. Vaatekoin toukka on noin 10 mm pitkä, vaalea, mutta väri vaihtelee ravinnon mukaan. Elää nukasta valmistamassaan putkessa. Munasta kuoriutunut toukka kerää ympärilleen putkimaisen seittikudoksen, jonka suojassa se kehittyy aikuiseksi. Vaatekoin toukan tuntee tästä seittikudoksesta.
Esiintyminen: perhonen ei elä meillä luonnossa. Lämpimissä sisätiloissa kehittyy vuodessa keskimäärin kaksi sukupolvea. Aikuisia koiperhosia saattaa näkyä kaikkina vuodenaikoina. Naarasperhonen munii noin 200 munaa.
Haitat: vioittaa villaa, turkiksia ja tekstiilejä.

Lisää vaatekoin torjunnasta

Riesakuoriainen
Reesa vespulae
Elintarviketuholainen

Riesakuoriainen on noin 2 - 4 mm pitkä, kapeansoikea, tummanruskea, peitinsiipien etuosassa kellertävä poikkijuova. Kuoriaisen elinkierto on kahdesta kuukaudesta kolmeen vuoteen. Riesakuoriaisen toukka on täysikasvuisena noin 4 -5 mm pitkä, kullanruskea, karvainen. Tummia homeitiöitä syönyt toukka voi olla lähes musta.
Esiintyminen: voi löytyä keittiöstä kuivista ruoka-aineista, patjoista ja vaatteista. Esiintyy ympärivuotisesti, runsaimmin heinäkuussa. Luonnossa syö kuolleita hyönteisiä mehiläis- ja ampiaispesissä.
Haitat: erittäin paha kasvi- ja hyönteiskokoelmien tuholainen museotiloissa. Voi tehdä tuhoja myös siemenvarastoissa.

Lisää riesakuoriaisten torjunnasta

Tupajumi on noin 3 - 4 mm pitkä, tummanruskea, etuselässä kyhmy (näkyy sivulta katsottaessa). Tupajumin toukka on noin 4 - 5 mm pitkä, vaalea, muodoltaan käyrä, elää puun sisässä.
Esiintyminen: tupajumi vioittaa sekä havu- että lehtipuuainesta. Etelä- ja Keski-Suomessa sitä esiintyy puulämmitteisissä asuintaloissa, sekä karjasuojissa. Toukka vaatii melko suuren kosteuden (n. 60 -70 %), joten keskuslämmitystaloissa lajia ei esiinny. Parveilu touko-kesäkuussa. Suomessa lajia ei ole tavattu ulkona olevassa puutavarassa eikä lämmittämättömissä rakenteissa. Toukka kuolee jos lämpötila laskee alle -25°C. Naaras laskee munansa puussa oleviin rakoihin ja reikiin. Toukka-aste kestää 2-3 vuotta. Tupajumin aiheuttama tuho tapahtuu hitaasti ja tulee selvästi näkyviin vasta parinkymmenen vuoden kuluttua. Kuoriainen kuoriutuu lyhyen kotelovaiheen jälkeen. Se elää pari viikkoa, lisääntyy ja kuolee. Nuppineulanpään kokoisten reikien ohella on puun pinnassa usein myös aivan pieniä, nuppineulan kärjen kokoisia reikiä. Nämä ovat tupajumin loisen, Sparthius exarator -vainokaisen, ulostuloreikiä. Se munii pistimellään tupajumin toukkiin.
Haitat: pitkäaikainen esiintyminen vahingoittaa puurakenteita.

Lisää tupajumien torjunnasta

Paarmat ovat noin 8-20 mm pitkiä, muistuttavat kärpästä. Esiintyvät keskikesällä.
Paarman toukka on matomainen, joka elää pohjaliejussa. Eräät lajit ovat toukkana petoja,
toiset mädänsyöjiä. Kotelovaihe talvehtii.
Esiintyminen: luonnonvarainen, esiintyy keskikesällä ja suunnistaa uhrista tulevan lämmön ja hiilidioksidin perusteella. Paarma on yleinen loppukesällä etenkin lämpiminä päivinä. Meillä tunnetaan vajaat 40 lajia.
Haitat: ihmistä purressaan se leikkaa veitsimäisillä suuosillaan ihoon haavan ja imee siitä vuotavaa verta. Purema on usein varsin kivulias. Paarmat ahdistavat erityisesti karjaa laitumella aiheuttaen maidon tuotannon alenemista.

Lisää paarmojen torjunnasta

Rotat, hiiret ja myyrät   -   Haittalinnut   -  Hyönteiset  -  Muut tuhoeläimet