LUTEET

Lutikka

(Cimex lectularius)
Syöpäläinen

Lutikka on noin 5 mm pitkä, siivetön ja pahanhajuinen, väriltään vaalea tai tummanruskea ja aterian jälkeen tummanpunainen. Nuoremmat lutikat ovat aikuisen kaltaisia mutta pienempiä. Elämänsä aikana ne luovat nahkansa 5 kertaa ja joka vaiheessa niiden on saatava veriateria.       

Esiintyminen: Lutikat voi huomata tummista ulosteläikistä. Naaras munii 4 - 5 munaa päivässä, kaikkiaan n. 200 kpl esim. seinäpapereiden halkeamiin, huonekaluihin tai vuoteisiin. Aikuinen lutikka voi imeä 10:ssä minuutissa jopa seitsemän kertaa oman painonsa verran verta. Viileässä ilmassa lutikka voi sietää paastoa jopa 8 kuukautta. Lutikka sietää jopa  -18° C lämpötiloja. Ludekanta on moninkertaistunut 2000-luvulla ja niitä tavataan mm. kesäasunnoissa, joissa ne ilmeisesti talvehtivat lepakoiden pesissä. Mahdollisesti kesäasunnoissa pidettävä peruslämpö ja lämpenevät talvet eivät tapa lutikoita kuten aiemmin täysin kylmillään olevissa kesäasunnoissa tapahtui. Myös kerrostalohavainnot ovat yleistyneet huomattavasti. Lutikkatorjunnat ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi.
Haitat: puremajäljet ovat kutisevia näppylöitä, rakkuloita tai laajempia punaisia läiskiä riippuen henkilön herkkyydestä. Lutikka käy imemässä verta yöllä ja oireita ei aina osata yhdistää näihin piilotteleviin hyönteisiin, ennen kuin asunnosta löydetään esim. kuollut yksilö. Lutikoiden esiintyminen vähentää talon arvostusta merkittävästi. Lutikkamyrkytys on syytä toteuttaa heti ensimmäisen havainnon jälkeen.

Lisää lutikoiden torjunnasta

Rotat, hiiret ja myyrät   -   Haittalinnut   -  Hyönteiset  -  Muut tuhoeläimet